Suomi | Finnish
Siis voi elämä miten naapurin täti ylitti ittensä lauantai-aamuna. Mä lähdin lenkille joskus puol seittemältä, kerta Juuso ja pikku Mirkka nukku vielä. Kun mä tulin takasin, poliisit seisoi meidän ovella sen tädin kans. Siis arvaa kuin mä säikähdin, sydän kurkussa juoksin kysyyn onks mun perheelleni sattunt jotain. Täti alkaa sättiä mua et parikuisen vauvan jätät yksin kotiin. Emmä ehdi sanoo mitään kun Juuso tulee puoliunessa avaamaan ovee ja sanoo et mitä hittoa. Ja täti tuijottaa Juusoa ku mitäkin kummitusta. Juuso tuijottaa takasin, Mirkka itkee. Sehän vahtii ikkunastaan joka aamu kun Juuso lähtee töihin, eikä sen sillon tarvi soitella poliiseja. Siis voi elämä.
Oh my days, that woman next door really did it on Saturday. I went out for a walk around half-six ’cause Juuso and little Mirkka were still asleep. When I got back, there were police at the door, and her with them. I was terrified, ran straight over to ask is it my family. She starts lashing the baby’s two months old and you leave her at home on her own. I don’t have time to say anything before Juuso’s at the door, half asleep, going what the hell. And that woman staring at him like he’s a ghost. He stares back, Mirkka cries. I mean, she watches at the window every morning when he leaves for work, and she doesn’t call the police then. Oh my days.
Hear Ellie read:
Omaa aikaa - Finnish
Me-time - English
More about this story, and the anthology Te Moana o Reo | Ocean of Languages, featuring more than 40 languages of Aotearoa, can be found at The Cuba Press, here.
Ellie Kivinen is a researcher by day and a writer by night (and sometimes on weekends, days off and coffee breaks). After moving to Aotearoa New Zealand in 2017, she quickly got involved with her new local writing community, and together with Julie Sandilands founded Writers’ Café Auckland in 2018.